Hömpöttämistä, leikkitreffit ja loskaa

Taas on Mallan kanssa käyty hömpöttämässä agilityä parina viikkona putkeen. En sitä varsinaisesti agilityksi tai harrastamiseksikaan nyt kutsuisi, kun työt ja muut menot haittavaat niin usein meidän vuorolle osallistumista. Ja onhan Mallallakin ikää mittarissa jo seitsemän vuotta... Alunperin olin ajattellut, että jos nyt edes mölleistä päästäisiin ykkösiin ennen kuin lopetetaan Mallan osalta hyppeleminen, mutta en tiedä päästäänkö sinnekään asti. Tekniikoiden harjoitteleminen on Mallalle niin tylsää, ettei se intoudu juuri edes kunnolla juoksemaan ja itse kimitän kuin hullu yrittäessäni innostaa sitä ja tepastelen miniaskelilla etten juoksisi liian nopeasti. Tärkeintä on se, että meillä on yhteinen aika jolloin tehdään jotain ilman pentua. Ja onhan meillä mukavaa, etenkin kun suoritetaan rataa. Silloin saadaan ihan ok vauhtikin aikaiseksi, kun Mallakin intoutuu. Harmi vaan, että kepit ja muut vaativammat esteet vaatisivat sitä hinkkaamistakin, joka taas hyydyttää Malla-makkaran. Lisäksi se, ettei meillä ole juuri ollut aikaa käydä itsekseen treenaamassa kostautuu sillä, ettei juurikaan kehitytä hömpöttelyssä. 

Bean kanssa toivonmukaan päästäisiin treenaamaan vähän enemmän tosissaan. Tosin sitten joudun varmaan opettelemaan monta asiaa uudestaan ja tekemään kaiken vähän paremmin. Kunhan olisi terve koira jonka kanssa harrastaa, mutta sitä tietoa joutuu vielä odottelemaan. Toistaiseksi ollaan käyty Bean kanssa pentuagilityssä (talviaikaan ollut siinäkin pitkä tauko nyt) vähän kokeilemassa putkea, tolpan kiertämistä ja muuta pientä. Ei hyppyjä tai keppejä tai muutakaan kropalle vahingollista. Kotona harjoitellaan vetämättäolemista, muiden koirien ohittamista ja yleistä käytöstä. Vetämisen kanssa välillä tuntuu tulevan edistystä ja välillä taas ei koiraneidillä ole keskittymiskykyä lainkaan ja sitten mennään henkitorvi lintassa. Kamalaa. Jospa sinnikkyydellä asian saisi korjattua. Muuten olen haaveillut paimentamisen kokeilusta ja tarkoitus olisi mennä Primal Sense Farmille kunhan saisin aikaiseksi varattua ajan... 

Ennen Bean tuloa käytiin pk-seudulla asuvan Pian luona tutustumassa Taraan, Momoon ja Pätkikseen. Silloin kyseltiin liuta briardikysymyksiä ja rapsuteltiin Pätkistä haaveillen omasta pennusta. Tänään sitten tavattiin Bean kanssa Pia ja Pätkis Talissa. Hihnakäytöksestä ei ollut mitään tietoa kun Pätkis oli niiiiiin kiinnostava. Jäätä, loskaa ja muita koiranulkoiluttajia väistellen onnistuttiin kuitenkin päästämään koirat leikkimäänkin pariksi hetkeksi, kun alkoi näyttää sille, että Pätkiskin Bean hyväksyisi. Tosi kivasti ne leikkivät keskenään, ekalla kierroksella mentiin lähinnä karvarallia ja toisella kiekalla otettiin painimatsia. Pialle kiitos kuvista ja lenkki/leikkiseuran tarjoamisesta!